Perlan isällä Ófeigur frá Garðsholtilla on arvostettu ja haluttu isälinja, mutta ei kalpene isiensä rinnalla lainkaan. Ófeigur esittää vapaanakin kaunista, korkealinjaista tölttiä ja on osallistunut moniin suuriin kilpailutapahtumiin Islannissa. Se on saavuttanut jopa 8:sta 8.5:teen pistettä kaikista viidestä askellajistaan vFEIF Breeding Showssa 2019! Iso hopeaharjainen ori kilpailee edelleen siitosuransa ohella Guðmundur Einarssonin kanssa ympäri Islantia ja Guðmundur on haastatteluissa kuvaillut hevostaan "varsinaiseksi herrasmieheksi ja elämänsä hevoseksi".

Vetur frá Kárarkoti oli vaikuttava nelikäyntiori, jonka saavuttama ykköspalkinto kertoo paljon siitä, kuinka erityinen hevonen se oli. Kaikkien Veturin tulosten piti olla erityisen korkeita kompensoidakseen sen passin puutetta ja jo viisivuotiaana se otti kolmannen sijan Landsmotissa ikäluokassaan, joka oli äärimmäisen hyvä tulos nelikäyntihevoselle. Yksitoistavuotiaana Vetur kävi Landsmotissa arvioitavana uudelleen, saaden jopa aiempaa paremmat pisteet todistaen, että hänessä on edelleen mitä vaaditaan. Vielä jopa 23-vuotiaana Vetur oli erinomainen kilpahevonen ja passin puutteesta huolimatta se oli todella suosittu jalostusori.
Perlan isänemä, Katla frá Vinkelsstöðum, oli varsinainen taskuraketti siitäkin huolimatta, että sillä oli varsin rauhallinen ja vaatimaton luonne muuten. Se kuitenkin nautti vauhdin huumasta ja Katlan sukutaulua katsomalla ei liene epäselvää mistä sen räjähtävä, matkaavoittava passi oli peräisin. Upean passin lisäksi Katlalla oli myös puhdas töltti, mutta parhaimmat kilpatulokset se saavutti viisikäyntiluokassa ja passiluokissa PP1 ja P2 - ratsastajinaan niin nuoria kuin aikuisiakin. Vaikka Katla olikin ilo ratsastajalle radalla, niin vielä hauskempaa sillä oli ratsastaa maastossa vapaaasti. Katla oli rohkea, itsevarma hevonen, joka osasi ajatella itsekin, jolloin ratsastaja pystyi vain nauttimaan tasaisesta töltistä Islannin upeissa maisemissa.

Tindra frá Hafsmúla on Perlan kasvattaman tallin siitostamma, joka ei loukkaantumisen vuoksi valitettavasti kestänyt kilpailukäyttöä. Vaikkakin Tindra on teknisesti viisikäyntinen, sitä kutsuttiin leikkisästi "neljä ja puolikäyntihevoseksi". Tarkoittaen, että Tindralla on neljä hyvää askellajia ja oikein, oikein hyvällä ratsastajalla saattaa näyttää hetkellisesti myös passia. Tindran töltti on kuitenkin erittäin tasaista ja se pystyy esittämään sitä nopeudessa kuin nopeudessa säilyttäen silti kauniin korkean ylälinjan ja jalkaliikkeet. Tässä hevosessa kuitenkin kasvattajaa viehättää se, että Tindralla on korkea ja kaunis muoto, joka on harvinaista Fáfniristä polveutuvilla hevosilla, joilla tyypillisesti on lyhyt ja paksu niskanseutu.

Emänisä Undri frá Litla-Sandfelli tuli huomatuksi jo kokonsakin puolesta (huikeat 152cm) ja sillä oli pitkät jalat, vahvat kavioit ja pitkänpuoleinen harja kruunasi koko komeuden. Undri itsessään ei valitettavasti koskaan kilpaillut askellajikilpailuissa, sillä hänet ostaneet harrastajat eivät kilpailuttaneet ollenkaan hevosiaan. Orin kyvyt kävivät kuitenkin selväksi kaikille jotka tutustuivat siihen. Undri oli ainutkertainen hevonen - rohkea, tasainen, viljakas ja säyseä. Myöhemmin Undrin vaihdettua omistajaa sitä käytettiin harkitusti jalostukseen ja ori periytti vahvasti luontaista taipumusta tölttiin ravin sijasta ja prameita liikkeitä.
Lieneekö tämä kovinkin tyypillistä paikallisten kasvattajien keskuudessa vai ei, mutta Skjóna frá Flekkukróki vietti elämänsä puolivillinä siitostammana, jolla ei tiedettävästi koskaan ratsastettu. Miksi olisikaan, omistajan sanoja lainatakseni: "Meillähän on jo tuon täyssisko, joka on menestynyt älyttömän hyvin ja saanut töltistäkin melkein kasin." Siinä on luottoa geeneihin! Skjóna kulki mieluiten ravissa, näyttäen vapaana tölttiä lähinnä hidastettuaan laukasta ravin kautta tölttiin. Skjónan varsoissa ei ole toistaiseksi tullut esiin mitään taivaan kirkkaimpia tähtiä, mutta ihan kelpoja perushevosia.