Áran isä, 139cm korkea Arnljótur frá Hísavík, on yksi 2010-luvun tasokkaimmista viisikäyntihevosista ja haluttu jalostusori. Liinakolla Arnljótur frá Hísavík rakastaa vauhtia ja sillä onkin aivan uskomattoman nopea passi, jota voisi kuvailla melkein silkinpehmeäksi katseltavaksi. Vuonna 2018 Arnljótur frá Hísavík saavutti 8.6 kokonaisarvosanan Landsmotissa, jossa se sai passista huikeat 9.0 pistettä! Tuulesta ja tappurasta syntynyt ori on edelleen aktiivisesti siitoskäytössä ja iso osa sen 58 jälkeläisestä on myyty ympäri Eurooppaa. Sen Islannin aikainen ratsastaja, Sveinn Magnússon, on sanonut Arnljótur frá Hísavíkista sanoin; Arnljótur frá Hísavík antaa enemmän, kuin mitä siltä pyydetään. Ori myytiin vuonna 2021 Länsi-Ruotsiin, jossa se on jatkanut kilpa- ja siitosuraa yltäen melkein yhtä hyviin tuloksiin kuin kotimaassaankin.

Egill frá Hrafnajökull, Áran isänisä, oli lähes legendan tittelin saavuttanut, sympaattinen ja hyväluontoinen nelikäyntiori, joka jätti jalanjälkensä Islannin hevoshistoriaan ikuisiksi ajoiksi. Egill frá Hrafnajökull voitti maansa T.2.-tölttimestaruuden neljänä vuonna peräkkäin - sen nousukiidon ja voittoputken katkaisi ainoastaan onnettomuus, joka lopetti sen kilpauran 11-vuotiaana. Jalostuksen kannalta Egill frá Hrafnajökull oli mielenkiintoa herättävä, se tuntui periyttävän voimakasta rakennetta ja vahvaa taipumusta tölttiin. Vaikka Egill frá Hrafnajökull menehtyikin jo 17-vuotiaana, sen vaikutus islanninhevosten jalostuksessa on edelleen nähtävillä nykyhevosissakin.

Áran isänemä, Léttfeta frá Ísafoss kasvatettiin alunperin lihaksi. Kyllä, niin surullista kuin se onkin. Se oli päätymässä teurasauton kyytiin, kun ohiajanut hevosharrastaja iski silmänsä tuohon rautiaankirjavaan, pitkäharjaiseen tammaan ja maksoi siitä tuplahinnan, jotta sai viedä tuon nelivuotiaan kotiinsa. Alkuun varautunut Léttfeta frá Ísafoss sai kasvaa uuden omistajansa hoivissa vielä pari vuotta, ennen kuin se sisäänratsastettiin ja otettiin täysvaltaiseksi osaksi turistiratsastuksia tarjoavan hevostallin toimintaan. Léttfeta frá Ísafossista kasvoi vuosien myötä varmajalkainen ja luottavainen kulkija, joka ei ehkä ollut mikään kaunein rakennekukkanen, mutta sitäkin arvokkaampi ystävä. Léttfeta frá Ísafossille on rekisteröity 2 varsaa, kolmannen menehtyessä vasta muutaman viikon ikäisenä.

Snælda från Stora-Torp, eli Áran emä, on ollut kasvattajansa eli Stora-Torp Islandshästarin omistajan vaalima silmäterä pienestä pitäen. Pienikokoinen Snælda från Stora-Torp on kirjava nelikäyntitamma, jonka ehdoton vahvuus on sen luontainen taipumus puhtaaseen ja voimakkaaseen tölttiin. Kilpaura jäi sen osalta omistajan sairastumisen takia harmittavan lyhyeksi, mutta senkin jälkeen Snælda från Stora-Torpia on nähty esimerkiksi näyttelykehissä - ja kantakirjaankin se pääsi II-palkinnolla! Snælda från Stora-Torp töltti on poikkeuksellisen siistiä, ja vaikka se ei itse ehtinyt paljoakaan kilpailemaan, sen jälkeläset ovat pärjänneet maailmalla hienosti, mikä on vahvistanut Snælda från Stora-Torpin asemaa siitostammana. Jälkeläisiä tällä herttaisella tammalla on yhteensä kahdeksan kappaletta.

Emänisästä, Muninn frá Hofnista, tulee ensimmäisenä mieleen sen valtavan upea harja. Siis tämä ori oli varsinainen tukkajumala - sääli sille, joka joutui siitä reuhkasta tosin pitämään päivittäin huolta! Muninn frá Hofn ei ollut mikään stara kisamaailmassa, sitä käytettiin pääasiassa omistajansa henkilökohtaisena vaellusratsuna, mutta sen ulkonäkö kiehtoi monia, eikä omistajalla tuntunut olevan kiirettä sitä ruunaamaankaan. Orin jälkeläiset ovat olleet rohkeita ja varmajalkaisia hevosia, eivät välttämättä isänsä tapaan mitään mahtavia kisahevosia, mutta hyviä hevosia siitä huolimatta. Muninn frá Hofnilla on kuusitoista rekisteröityä jälkeläistä Pohjoismaiden alueella.

Áran emänemä, Jarpvinda frá Sauðárkrókur, oli pieni ja siro islannintuonti, mutta koostaan huolimatta äärimmäisen nopea ja se pursuili kisaintoa, kun se pääsi ovaaliradalle päästelemään. Jarpvinda frá Sauðárkrókurin jälkeläisissä näkyy voimakas passiperimä, vaikkakaan se ei juuri Áran emälle sitten tässä lotossa periytynytkään. Jarpvinda frá Sauðárkrókurin kerrottiin olleen vähän kipakampiluonteinen, eikä se ollut kaikkien käsiteltävissä (tämäkään ei onneksi periytynyt pidemmälle Áran sukupuussa...). Tamma vaihtoi useasti kotia ratsastajalta toiselle, kunnes se löysi loppuelämänsä kodin vanhan ruotsalaisroivan hoivista, jossa se sai keskittyä olennaiseen; ruokaan ja lepoon. Välillä varsoihinkin, mutta enimmäkseen ruokaan ja lepoon. Ja näyttämään hyvältä!