Alkuun :: Ratsastustunnit ja -hoitajatoiminta :: Tallin esittely :: Islanninhevoset :: Foorumille

Kutsumanimi	Perla	Rekisterinumero	VH22-030-0013 | PKK4613
Rotu	Islanninhevonen	Sukupuoli	Tamma
Säkäkorkeus ja väri	146cm hopeanmusta	Ikä ja syntymäaika	v - 24.12.2021
Painotus	Askellajiratsastus	Koulutustaso	He C-B, 4-käynti
Omistaja	Anki Frykberg, Sipoo VRL-14901	Kasvattaja	Sigvald Ragnarsson, Islanti

Vilkas, viljakas ja vielä niin lapsen kengissä. Henkisesti Perla tulee varmasti aina olemaan lapsenmielinen, mikä tekee siitä niin eloisan ja hauskan kumppanin. Se kun ei pysähdy hetkeksikään, ratsastaessakin sille saa keksiä alituiseen tekemistä tai se tylsistyy ja heittää omat metkunsa kehiin.

Tutista vieroittuminen meni ilmeisesti vähän niin ja näin, sillä tällä hevosella on aina jotain suussa. Tai, ainakin sillä suulla pitää tehdä koko ajan jotain. Hampaiden välissä roikkuu milloin ratsastajan hanska, milloin niillä voisi vähän kokeilla miltä hoitajan takki maistuu. Vähän voisi napsia myös satulavyötä kiristäessä. Eli ei herkkuja ainakaan kädestä Perlalle, ettei tämä lähde eskaloitumaan! Jotenkin se on kuitenkin niin symppis, kun se korvat hörössä puuhailee omia konnuuksiaan, että tuskin se pahansuopa milläänlailla on.
Perlan kanssa on hyvä muistaa olla itse rauhallinen mieleltä ja välttää yllättäviä liikkeitä, kun sille tuppaa tarttumaan ihmisen olemus niin helposti. Jos yhtään kiireellä yrität sitä laittaa kuntoon, niin stressaantuu Perlakin kaikesta hötkyilystä ja se on varmasti silloin vain jännittynyt tikitikipommi allasi. Tämän kanssa pitää edetä hissukseen ja muistaa palkita sitä tiuhaan.

Selästä käsin Perla toimii kuin omistajansa mieli. Eli ailahtelevasti. Toisessa käänteessä se pyöristyy pelkästä ajatuksesta ja seuraavassa se onkin jo tuli hännän alla pinkomassa pukkilaukkaa "pelästyttyään". Voi totta kai olla niin, että toisinaan nämä säikähtelyt ovat ihan totisinta totta, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat sen keino kertoa tylsistymisestään. On niitäkin päiviä, kun Perlan selkään voi jäädä vain fiilistelemään, mutta sen kanssa kannattaa tehdä kokoajan jotain pientä puuhaa mikäli Perla tuntuu yhtään jännittyneeltä, jotta sille ei jää aikaa keksiä kepposia. Katoamistemput ovat sen suosikkeja, eli takapää alle ja pois paikalta - onneksi se ei sentään harrasta sivuloikkia (vielä)!

Puhdas töltti on aina tullut Perlalta helposti, ravitahtisuus ja käynnille tippuminen ovat olleet ainoastaan ratsastajasta johtuvia haasteita. Se tanssii näyttävästi ratsastajansa alta mikäli ratsastaja antaa istunnallaan tilaa sille nostaa selkäänsä, ja kauhoo etujaloillaan isosti. Passia sillä ei ole ratsastettu, mutta koska Perla ei ole sitä myöskään näyttänyt vapaana, ei sillä uskota olevan tätä vaihdetta muutenkaan. Perla on luontaisesti hyvin yritteliäs ja eteenpäinpyrkivä, ja se tulee vielä pärjäämään kilparadoilla - mark my words!

Sukutaulu

Perlan isällä Ófeigur frá Garðsholtilla on arvostettu ja haluttu isälinja, mutta ei kalpene isiensä rinnalla lainkaan. Ófeigur esittää vapaanakin kaunista, korkealinjaista tölttiä ja on osallistunut moniin suuriin kilpailutapahtumiin Islannissa. Se on saavuttanut jopa 8:sta 8.5:teen pistettä kaikista viidestä askellajistaan vFEIF Breeding Showssa 2019! Iso hopeaharjainen ori kilpailee edelleen siitosuransa ohella Guðmundur Einarssonin kanssa ympäri Islantia ja Guðmundur on haastatteluissa kuvaillut hevostaan "varsinaiseksi herrasmieheksi ja elämänsä hevoseksi".

Vetur frá Kárarkoti oli vaikuttava nelikäyntiori, jonka saavuttama ykköspalkinto kertoo paljon siitä, kuinka erityinen hevonen se oli. Kaikkien Veturin tulosten piti olla erityisen korkeita kompensoidakseen sen passin puutetta ja jo viisivuotiaana se otti kolmannen sijan Landsmotissa ikäluokassaan, joka oli äärimmäisen hyvä tulos nelikäyntihevoselle. Yksitoistavuotiaana Vetur kävi Landsmotissa arvioitavana uudelleen, saaden jopa aiempaa paremmat pisteet todistaen, että hänessä on edelleen mitä vaaditaan. Vielä jopa 23-vuotiaana Vetur oli erinomainen kilpahevonen ja passin puutteesta huolimatta se oli todella suosittu jalostusori.
Perlan isänemä, Katla frá Vinkelsstöðum, oli varsinainen taskuraketti siitäkin huolimatta, että sillä oli varsin rauhallinen ja vaatimaton luonne muuten. Se kuitenkin nautti vauhdin huumasta ja Katlan sukutaulua katsomalla ei liene epäselvää mistä sen räjähtävä, matkaavoittava passi oli peräisin. Upean passin lisäksi Katlalla oli myös puhdas töltti, mutta parhaimmat kilpatulokset se saavutti viisikäyntiluokassa ja passiluokissa PP1 ja P2 - ratsastajinaan niin nuoria kuin aikuisiakin. Vaikka Katla olikin ilo ratsastajalle radalla, niin vielä hauskempaa sillä oli ratsastaa maastossa vapaaasti. Katla oli rohkea, itsevarma hevonen, joka osasi ajatella itsekin, jolloin ratsastaja pystyi vain nauttimaan tasaisesta töltistä Islannin upeissa maisemissa.

Tindra frá Hafsmúla on Perlan kasvattaman tallin siitostamma, joka ei loukkaantumisen vuoksi valitettavasti kestänyt kilpailukäyttöä. Vaikkakin Tindra on teknisesti viisikäyntinen, sitä kutsuttiin leikkisästi "neljä ja puolikäyntihevoseksi". Tarkoittaen, että Tindralla on neljä hyvää askellajia ja oikein, oikein hyvällä ratsastajalla saattaa näyttää hetkellisesti myös passia. Tindran töltti on kuitenkin erittäin tasaista ja se pystyy esittämään sitä nopeudessa kuin nopeudessa säilyttäen silti kauniin korkean ylälinjan ja jalkaliikkeet. Tässä hevosessa kuitenkin kasvattajaa viehättää se, että Tindralla on korkea ja kaunis muoto, joka on harvinaista Fáfniristä polveutuvilla hevosilla, joilla tyypillisesti on lyhyt ja paksu niskanseutu.

Emänisä Undri frá Litla-Sandfelli tuli huomatuksi jo kokonsakin puolesta (huikeat 152cm) ja sillä oli pitkät jalat, vahvat kavioit ja pitkänpuoleinen harja kruunasi koko komeuden. Undri itsessään ei valitettavasti koskaan kilpaillut askellajikilpailuissa, sillä hänet ostaneet harrastajat eivät kilpailuttaneet ollenkaan hevosiaan. Orin kyvyt kävivät kuitenkin selväksi kaikille jotka tutustuivat siihen. Undri oli ainutkertainen hevonen - rohkea, tasainen, viljakas ja säyseä. Myöhemmin Undrin vaihdettua omistajaa sitä käytettiin harkitusti jalostukseen ja ori periytti vahvasti luontaista taipumusta tölttiin ravin sijasta ja prameita liikkeitä.
Lieneekö tämä kovinkin tyypillistä paikallisten kasvattajien keskuudessa vai ei, mutta Skjóna frá Flekkukróki vietti elämänsä puolivillinä siitostammana, jolla ei tiedettävästi koskaan ratsastettu. Miksi olisikaan, omistajan sanoja lainatakseni: "Meillähän on jo tuon täyssisko, joka on menestynyt älyttömän hyvin ja saanut töltistäkin melkein kasin." Siinä on luottoa geeneihin! Skjóna kulki mieluiten ravissa, näyttäen vapaana tölttiä lähinnä hidastettuaan laukasta ravin kautta tölttiin. Skjónan varsoissa ei ole toistaiseksi tullut esiin mitään taivaan kirkkaimpia tähtiä, mutta ihan kelpoja perushevosia.

Kilpailutulokset

Huomioitavaa!

Perlan kuva-albumi