Kovaznyj

Muistatteko kasarielokuvan nimeltä Riiviöt?

Samaan tapaan eteni Koviksen ja omistajansa surkuhupaisa draamankaari; itänaapurimme nettimarkkinoilta komeillut kaunis kuva ja sokerikuorrutettu kuvaus yhdistettynä nimelliseen hintaan olisi saanut kokeneen ostajan varpailleen. Kuitenkin sinisilmäinen ja tyhmä ensikertalainen siirsi rahat myyjän tilille käymättä edes katsomassa hevosta.

Vaaleanpunaiset lasit murskautuivat kuitenkin pian Koviksen saavuttua.

Älä pure ruokkivaa kättä ja muita viisauksia

Koviksen lempinimi ei aina ollut Kovis. Kun tilisiirto venäläisen myyjän tilille oli tehty, alkoi Maarit tekemään tärkeitä valmisteluja hevosen saapumista varten. Loimien ostoa, osaavan kengittäjän etsimistä ja tallipaikan hakua. Yksi tallinpitäjistä kysyi hevosen nimeä. Niin, apua - eihän sillä ollut vielä kutsumanimeäkään! Monimutkainen ja hankalasti äänettävä Kovaznyj ei sopinut suomalaiseen suuhun, joten Maarit nimesi hänet nopeasti Kulta-Koistiseksi, vaikka sekin ehti jo lyhentyä Konstaksi ennen saapumistaan. Konstastahan tuli mieleen lämmin muisto lapsuuden Poika ja ilves- elokuvasta. Heistä tulisi yhtä erottamaton pari, Maarit kuin poika ja Konsta kuin ilves.

Lokakuun lopulla vuonna 2021, aivan halloweenjuhlinnan kynnyksellä, odotti Maarit silmät kiiluen hevoskuljetusta saapuvaksi. Vatsassa ei ollut perhosia lentelemässä, vaan hänestä pikemminkin tuntui kuin sata pientä maahista kouristelisi sisuskaluja polttavin kämmenin. Pimeydestä erottuivat viimein rekan ajovalot ja se pysähtyi nitisten sateiselle pihamaalle. "A little surprise from Russia!" kuljetusta toimittanut mies naurahti, avasi hevosrekan oven vauhdikkaalla ninjaliikkeellä ja ryntäsi alta pois ennen kuin tulenpunainen raudikko syöksyi sieltä takaperin ulos. Se riuhtaisi välittömästi itsensä irti taluttajansa otteesta ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan pitkin pimeää pihaa. Kuljettaja huusi vielä peruuttaessaan kiireesti takaisin tielle, että: "I'll charge you extra for any gray hair came to exist during these few days".

Työntekijät tallilla saivat myös pian selville, että kukaan ei haluaisi olla ruokkimassa Konstaa mutta ruoka-aikaa ei myöskään kannattanut liiaksiin pitkittää. Konsta teroitteli aina hampaitaan karsinan kaltereihin odottaessaan kärsimättömänä sapuskaa ja naskalit olivat käyttövalmiudessaan heti ruokkivan käden kurkottaessa ruokakupin ylle. Konsta myös pisti yksiönsä seinät täysremonttiin mikäli ei saanut olla ensimmäisenä päivän tarjoilujärjestyksessä.

Vaikka Konsta päivittäin puri ja yritti potkia, kävi Maarit mustelmistaan huolimatta joka päivä tallilla - välillä vaikka hammasta purren. Pikkuhiljaa hän oppi ennakoimaan hevosensa käytöstä ja osasi jo väistää satulanlaitossa heilahtavia hampaita sekä tarhan portilla tapahtuvaa mielenosoituspotkua. Pystyynhyppivä ratsukaan ei totta mooses ollut sitä mitä Maairt kuvitteli ostettuaan ensimmäisen hevosena, mutta kun kerran on jotain päättänyt niin siitä pidettäisiin kiinni hautaan saakka. Hän oli luvannut tälle hevoselle kodin ja hyvän tulevaisuuden, ja pieni toivonkipinä takaraivossa edelleen uskoi sen olevan mahdollista.

Maaritilla oli kolme vaihtoehtoa. Jotkut lähtevät ratkomaan käytösongelmia voimakeinoin. Jotkut laittavat hevosen halvalla kiertoon ja katoavat sen jälkeen maan alle. Jotkut taas ymmärtävät, että ihmisten mielestä epäsopiva käytös on aina hätähuuto jostain.

Konsta (josta oli hyvää vauhtia muodostumassa Kovis) tutkitutettiin eläinlääkärin toimesta niin kattavasti kuin sen hetkinen kukkaro antoi löystyttää narujaan. Näillä tutkimuksilla voitiin todeta Koviksella olevan mahdollisesti kinnerpatit sekä tulehdusta selässä. Nämä selittäisivät ainakin osittain Koviksen uhmakasta käytöstä, mutta lopulta kipujen vaimennuttua oli myös myönnyttävä toteamaan, että tämä käytös on myös hänen DNA:ssaan.

Idän verisukulaiset

Oletetaan, että Koviksen mukana tullut passi on oikeasti hänen passinsa. Täyttä varmuutta ei tietenkään ole (olihan tässä jo muutenkin tultu huijatuksi), mutta muutakaan ei ole mihin nojata tietoamme. Maamme omasta sukupankista löytyi lähes jokainen sukupuussa esiintyvä hevonen, Kralobnyjstä ja Zaborkasta löytyi sitä kautta jopa kuviakin. Ymmärtämättä venäjänkieltä on paha sanoa suvusta muuta kuin "tekniset tiedot" näiden väreistä ja muista perustiedoista, vaikka internetin hakukoneesta tulikin joitain osumia sukulaisten nimillä.

Hauskaa oli huomata, että Koviksella on toisessa polvessa puhdasveristä arabianhevosta. Ilmeisesti doninhevosen jalostuksessa käytetään tai on käytetty puhtaiden doninhevosten lisäksi myös ainakin arabialaista täysiveristä, akhal-tekejä ja puoliverisiä.

Venäjänaikaiset jälkeläiset

doninhevosori Serzhant, s. 11.07.2020 , emä Ishtar (omistaja Sovetskin valtionsiittola)

Myrskyvaroitus annettu

Onhan tilanne parantunut Koviksen saapumisen jälkeen, se on selvä. Se ei toki edelleenkään ole pomminvarma tätiratsu tai varsinainen positiivari jonka kanssa hymy on aina herkässä, vaan pesunkestävä kiukkupehva se on ja sillä sipuli.

Kovista kuulee usein verrattavan märkään saippuaan. Liukas luikkija, josta on mahdoton saada otetta ja joka ei pysy kenelläkään hyppysissä. Sisääntulo tarhasta onkin aina varsinainen (omistajan) väsytystaistelu, joka usein ratkaistaan lahjonnalla tai lännentyyliin lassoamalla, jotta urakkaan ei hupenisi koko valoisa aika. Egoonsa kolauksen ottanut lehmänpoikhevonen juksaa usein mököttämällä metrin taluttajansa takana, kunnes löytää hyvän syyn kiljaista halibatsuibat ja nykäistä siihen ilmansuuntaan mistä nyt sattuu milloinkin tuulemaan.

Sillä ei ole juurikaan merkitystä suorittaako Koviksen hoitotoimenpiteet rivakasti vai täydellä tunteella ajan kanssa. Sehän ei varsinaisesti arvosta lääppimistä (vaikka salaa tykkääkin kun ryntäistä rapsuttaa) ja seisoo naama näkkärillä koko suorituksen ajan. Välillä joku satunnainen mielenhäiriö saa sen keskittymisen herpaantumaan ja korvat käyvät hörössä, kunnes Kovis jälleen muistaa oman roolinsa tässä yhteiskunnassa.

Monesti pöllöenergiaa keräävä Kovis on järkevää juoksuttaa ennen selkäännousua. Liinan päähän jäävät ylimääräiset pukit, spurtit ja keulimiset ja alkuverryttely voidaankin suorittaa aiempaa tasaisemmalla hevosella. Liukas saippuapala vaihtuukin juoksutuksen ja rennon alkuverryttelyn jälkeen kuin ylikypsään makaroniin. Suoraan meneminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi tehtäväksi, kun etupää menee eri uraa kuin takapää ja koko hevonen on notkolla kuin skolioosi. Rodulleen tyypillisesti Koviksen liikkeet ovat lyhyet ja etenkin harjoitusravi on ratsastajalle epämiellyttävän töksöttävää.

Kouluhevosta tästä ei varmana tule, mutta pienet ketterät liikkeet voisivat olla edukseen tiukilla uusintaradoilla esteiden parissa. Kovis ei kiellä (kop, kop) eikä ihmettele, se hyppää kaiken mitä sen eteen pistää. Epäreilun korkuiset korkeusennätyshypyt on jätetty suosiolla pois treeniohjelmasta ja sen sijaan Koviksen kanssa keskitytään maltillisen korkeisiin ratoihin mahdollisimman siistillä ratsastuksella. Esteillä Kovis on rehti ja tunnollinen, vaikka ratsastaja toisikin sen vaikeaan paikkaan tai sähläisi itse. Intohimon viedessä pientä raudikkoa läikkyy kuppi myös välillä nurin ja joskus rataa ei päästä aloittamaankaan ennen kuin pystyynhyppiminen alkaa.

Ja loppuun muistutuksena: älä ole hullu, älä lähde Koviksen kanssa maastoon mikäli olosuhteet eivät ole saamarin täydelliset.

"Ovi ei mahtunut kiinni, järjestelen huomenna! t. MAARIT"

Sotkuinen kaappi, jonka hyllyltä valuu huolimattomasti suljetun linimenttipurkin sisältöä ja alimmalla hyllyllä on kuraiset ja märäksi jääneet loimet, joita ei ehtinyt (= jaksanut) vielä viedä pesulaan. Kaapissa on myös omistajan herkkupiilo, jonka sijaintia ei paljasteta!