Piti muistaa, että tuhat euroa hevosesta ei ollut paljoa. Olisi kuormasta tullut sitten mitä tahansa, Auri ja Juhani eivät tässä kovaan konkurssiin olisi joutuneet ja sitä paitsi - alkuperäinen tarvehan oli vain seurahevoselle (plussaa toki, jos siitä olisi sunnuntaimaastoihin Juhanille). Helkky ei olisi enää kauaa voinut asua yksin ilman että siihen olisi joku kukkahattutäti puuttunut eikä kukaan Kouvolan seudulla tuntunut tarvitsevan tallipaikkaa kentättömältä pikkutallilta.
Juhani oli saanut sanoa kahdesta halvimman pään suomenhevosesta oman mielipiteensä ja Auri hyväksyi avopuolisonsa valinnan, nuoren ja vihreän suomenhevosruunan. Auri päätteli, että todennäköisesti se ei kai olisi ainakaan rikki, kun sillä ei vielä kovinkaan paljoa oltu tehty mitään.
Talismaani oli kieltämättä vähän sellaisen ravitallin takatarhassa kasvaneen näköinen. Harja oli vähän rispaantunut sieltä täältä, eikä sillä ainakaan ollut pelkoa ylipainosta. Trailerissa oli kaksi hevosta, toinen - yhtä resupekan näköinen kuin Talismaanikin - jatkoi matkaansa vielä Lohjalle sen jälkeen kun Juhani oli selannut setelinsä läpi ja ojentanut ne myyjälle.
"No, onko se sellainen kuin halusit?" kyseli Auri.
"Se on maailman paras", vastasi Juhani ja antoi hevosensa jaloitella liinassa pitkän kuljetuksen jälkeen.
