Lastaus kuului toki tärkeisiin perustaitoihin, mutta Auri ei ollut sitä päässyt juurikaan aiemmin harjoittamaan. Vuokrahevosten kanssa ei koskaan oltu mihinkään lähdetty kopin kanssa, joten ainoan kerran hän oli päässyt hevosta itsenäisesti lastaamaan kun yhden kesän ylläpitoponi oli viety syksyn tullen takaisin omistajalleen. Siinäkin oli hevosen kiiman iskettyä joutunut neuvotella tunnin jos toisenkin, että kävelläänkö traileriin laisinkaan. Onneksi Helkyn myyjä lastasi lähtöpäässä Helkyn traileriin ja se näytti sujuvan niin paljon vaivattomammin kuinn tämän ylläpitoponin kanssa.
Ajomatka Kouvolaan oli niin lyhyt, vain reilun tunnin mittainen, että ei ollut tarvetta juoma- tai jaloittelutauoille. Vuokratraileri nitisi ensilumen peittämälle pihamaalle ja Helkky peruutti ripeästi siltaa pitkin ulos.
Helkky puhisi kuin lohikäärme sen tarkastellessa uusia tiluksiaan. Se oli aivan pöllämystyneen näköinen ja steppasi kovasti sillä säteellä jonka riimunnaru sille antoi. Kuin se olisi etsinyt vanhoja ystäviään - tai emäänsä - jotka jäivät issikkatallille Sipooseen jatkamaan tuntitoimintaa.
Auri kävelytti Helkkyä ympäri pihaa, kunnes siirsi sen uutuuttaan komeilevaan kolmen hevosen valmistalliin, joka oli saapunut isolla kuljetusautolla vasta pari viikkoa takaperin. Talli tuoksui vielä tuoreelta puulta, sen tiililattiassa ei ollut vielä ainuttakaan kavion kuopaisusta syntynyttä uraa eikä ensimmäinenkään puruhiutale ollut eksynyt karsinan puolelta käytävälle. Helkky rauhoittui karsinaan nähdessään pulloittavan heinäverkon, jota se jäi malttamattomasti nakertamaan sillä aikaa kun Auri poikaystävineen siirsi sen varusteita auton takakontista pieneen varustetilaan Helkyn karsinan viereen.
Kaksi muuta karsinaa olivat vielä toistaiseksi tyhjiä. Aurilla ei ollut tarkoitusta hankkia itselleen enempää hevosia, hän piti siitä että pystyi keskittämään kaiken energiansa yhteen kohteeseen, mutta Helkky tarvitsisi toki lajityypillistä seuraa pikaisesti.